Mongolia - Hustain kansallispuisto

Sunnuntaina saavuimme perille Ulan Batoriin. Junailun pisin osio, reilut 6000 km ja viisi yötä junassa oli virallisesti päättynyt. Oppaamme Temuulen haki meidät asemalta ja lähdimme ajamaan Hustain kansallispuistoon, vajaat 100 km Ulan Batorin ulkopuolelle.

Komeat on maisemat Ulan Batorin ulkopuolella.

Kukkulan valloitus edessä.

Horisontti on kaukana..

Kiipesimme Hustain toiseksi korkeimman kukkulan päälle. 

1,8 km nousu, tuntui kyllä jaloissa.

Hustain kansallispuistossa tehdään laajaa tutkimustyötä liittyen Mongolian kasvistoon ja eläimistöön. Kuuluisin Hustaissa suojeltava laji on Przewalskin hevonen, joka on ainoa ja alkuperäinen villihevosrotu (mustangit ja brumbyt ovat irtipäässeitten kesyhevosten jälkeläisiä). Przewalskin hevonen eroaa kesyhevosista ulkonäöllisesti ja myös kromosomiluvullaan. Przewalskin hevonen on saanut nimensä ne ensimmäisenä kuvanneen venäläisen löytöretkeilijä Nicolas Przewalskin mukaan, paikalliset sanovat villihevosia Takheiksi. Laji on uhanalainen, maailmassa sanotaan olevan noin 1000 yksilöä jäljellä, joista nelisensataa on Hustaissa.

Toinen villihevoslauma jonka näimme, kuva on kukkulan laelta.

Retkeilimme oppaamme Temuulenin ohjaamana Hustain kansallispuistossa. Näimme Przewalskeja ihan omin silmin. Meillä oli aivan loistava tuuri, näimme monta laumaa ja lopulta yhden lauman vielä todella lähellä tietä. Kameralle ikuistui muutama lähikuvakin Przewalskeista.

 Näimme yhden lauman todella läheltä!

 Vuotiasta varsaa kutittaa.

 Johtajaoria hermostuttaa automme läsnäolo lähellä laumaa.

Pääsimme myös tutustumaan paikallisten nomadien elämään, jotka elävät tänä päivänäkin vielä karjan ja vuodenaikojen mukaan.  Nomadit muuttavat jurttansa eläinten laidunmaitten mukaan. Asiansa osaavilla nomadeilla jurtan pystykseen menee vain pari tuntia. Söimme vierailulla paikallisia herkkuja ja joimme mm. airagia, joka on fermentoitua tammanmaitoa.

 Nomadiperheen kotijurtta. Huomioi aurinkopaneeli ja lautasantenni.

 Nomadijurtta sisältä.

 Vierailemassa perheen luona. Etualalla ruokia. Vasemmalla isännän puoli jurtasta.

Tyypillinen mongolien tapa sitoa hevoset. Selässä on 

perinteinen satula. Hevosella myös jalkakahleet.

Ruoat maistuivat länsimaiseen suuhun voimakkailta. Ruoat olivat pääasiassa kaikenlaisia eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, lihaa, maitoa ja niistä tehtyjä valmisteita kuten jogurttia ja airagia. Nomadit eivät juurikaan syö hedelmiä tai muita tuoretuotteita, joten he käyttävät päivittäin mm. c-vitamiinijauhetta. Vaikka nomadit elävät liikkuvasti, heillä on silti nykyaikaiset välineet jurtissaan. Monilla on aurinkopaneelit sähköntuottoon, ja kodeista löytyvät televisiot ja tietokoneet.

 Mongolipaimen perinteisessä asussa.

 Suitset ovat käsin punotut, ilmeisesti suolista. 

 Nuori mongolipoika paimentamassa perheen vuohilaumaa.

Jurttaelämästä huolimatta Mongolilapset käyvät koulua. Heillä on hyvin samanlainen vuodenkierto kuin suomalaisilla peruskoululaisilla. Pitkien välimatkojen vuoksi lapset viedään kouluun maanantaina, he yöpyvät asuntolassa kouluviikon ajan ja haetaan perjantaina takaisin arolle.

 Jurttamme Hustaissa. Etualalla kamina. Pöydän molemmin puolin jurtan tukipuut. Sängyt olivat kaarevia ulkoreunastaan, mukailivat malliltaan jurtan seiniä.