Kambodza - Phnom Penh

Saigonista hyppäsimme bussiin ja matkustimme Phnom Penhiin, Kambodzan 1,5 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin. Phnom Penh oli yllättävän eurooppalaisen oloinen kaupunki rantabulevardeineen.
Kambodzalaisilla on takanaan pitkä ja karmaiseva menneisyys julman punakhmer -hallinnon alaisena Pol Potin johdolla, sekä useiden sotien vuoksi.

Kuitenkin tuota taustaa vasten katsottuna tapasimme vain ystävällisiä ja iloisia Kambodzalaisia. Phnom Penh oli kuuma, kaunis ja täynnä tuktukeja. Otimmekin paljon tuktuk-kyytejä, kun kävimme tutustumassa eri paikkoihin Phnom Penhissä ja myös Siem Reapissa.

 Itsenäisyyden muistomerkki.


 Rantabulevardi.





Kävimme myös Kuoleman kentillä (Killing Fields) jossa Pol Potin johtamat Punaiset Khmerit teloittivat hirvittävän määrän ihmisiä seitsemänkymmentäluvulla. Kaikessa karmeudessaan paikan kuulokeopastus ja kiertokävely oli toteutettu erittäin laadukkaasti, ja tapahtuneista hirmuteoista ja niihin liittyvistä asioista saikin hyvän kokonaiskuvan opastuksen avulla.

 Lähestymme tuktukilla Kuoleman kenttiä. 


 Ken tästä portista käy, saa kaiken toivon heittää - Kuoleman kentät.



 Joukkohauta. 

 Luodit olivat kalliita, joten vauvat tapettiin
hakkaamalla tätä puuta vasten. 


Muistobagoda.

Uhrien pääkalloja bagodassa.


Kuoleman kentiltä lähdimme takaisin kaupungin keskustaan, jossa suuntasimme kulkumme Tuol Slengiin - tunnetaan myös nimellä S21-, vankilaksi muutettuun entiseen kouluun. S21 oli paikka, jossa Pol Potin alaiset kuulustelivat ja kiduttivat ihmisiä mitä hirvittävimmillä tavoilla. S21:ssa kuoli ja tapettiin valtava määrä ihmisiä, ja jos oli tuuria ja jäi henkiin, kuljetettiin tapettavaksi Kuoleman kentille. 


Tuol Sleng



Sellit. 

Pol Potin ja kavereidensa hirmuteot olivat aivan järkyttäviä ja täysin järjettömiä. Netti tarjoaa tietoa yllinkyllin suomeksikin, jos haluaa tarkemmin tutustua Kambodzan kurjaan menneisyyteen. Tiiviin tietopaketin jälkeen pääsimme onneksi nauttimaan myös Phnom Penhin paremmista puolista. 


 

Ruohokello.


 Temppelin sisäänkäynti.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pietari ja Moskova

Ulan Bator ja junamatka II.

Lontoo